Hei! Ja kitos huuteluista, Maire ja Piahärdelli!!
Olenyhä hengissä, mutta tämä Absolutismi on tullut siihen pisteeseen, etten ole enää aloitteleva....
Olen absolutisti, hauska tutustua! =)

Jaah, no, maistoin jotain 20v vanhaa viskiä, totesin pahaksi..

Elämässä on nyt raikkaat ja uudet tuulet, en koe suurempaa tarvetta rääpiä sinänsä synkkää menneisyyttäni. Mielessä on käynyt tämän blogin lopettaminen, mutta täytyy tulla teidät ensin hyvästelemään. Kiitos kaunis kaikille kommentaattoreille ja lukijoillle. Sekä tukijoille.

*******

Hieman uudenvuoden jälkeen oli juttua lehdessä, kuinka yksittäisen kaljapullon hintaa täytyy laskea, koska mäyräkoiran osataminen on kannattavampaa kuin yksit. pullon. Samassa jutussa, ellei jopa samassa lauseessa, luki että maitolitran hintaa täytyy nostaa!!! NO SILLÄ LAILLA!!! Juuri näin, ihan oikein päin!! =(
****

Tosin pari viikkoa tämän jälkeen oli juttua siitä kuinka nuorten kännääminen on laskenut. LOISTAVAA!! Nyt sitä huomatan, että voi oikeesti selvänäkin hieman hassutella, laittaa sen virka-naamarin naulakkoon ja vaihde viihteelle, ilman sitä alkholia.

*****

Ei tästä asiasta nyt muuta. Voikaa hyvin, olette kaikki tärkeitä ihmisiä!!! Kukas se nyt lauloi että: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää...." !!!

Kuulumisiin!!!! Ehkä...

Sain monen kuukauden jälkeen kommentin tänne lootaan, että on perustettu uusi liike- Kännikapina!!
Loistavaa!!! Mahtavaa!!! Tämän jutun taakse voin tulla!!

Koska yksinkertaisesti mielestäni alkoholi ja lapsiperheet eivät kuulu yhteen. Koskaan. Millään muotoa. Ei.

Hyvä!!!

Ja lupaan, annan lapselle raittiin joulun, annathan sinäkin!!!???

Maire antoi minulle kunnianosoituksena Rockin` Girl Blogger: n
KIITOS!!!

Ilta tummuu ja ulkoa kuuluu teinien huutoa, kouluthan ovat pian alkamassa...
Voi heitä, kunpa he tietäisivät, että kelpaavat elämälle ihan juri sellaisina kuin ovat!!!

Ja se menikin yllättävän kivuttomasti! Ennakko-ajatukset olivat kyllä kammottavat, mutta loppujen lopuksi lapset nauttivat isovanhempien seurasta ja he lasten. Toki isäni yritti tyrkyttää miehelleni kaljaa, mutta eipä mennyt tarjous läpi!! Jippii!!
Juuri kun aikaisemmin iltapäivällä äitini tarjosi myös miehelleni kaljaa, sanoin siihen napakasti että ei hän juo! Äitini oli että ahaa... ja mieheni jatkoi rehvastelua, kuinka hyvin vähän sitä on tullut juotua. ( Totta, on hällekin joskus maistunut, meille maistui yhdessä hyvinkin paljon, silloin Ennen Lapsia..) Jotenkin sen jälkeen äitini näytti jopa mielestäni nololta. Hah, ihan oikein!!
Kumpikaan ei ollut humalassa, mutta ihan näkyvästi isäni joi sitä tölkkiään.

Olen alkanut heitä enemmänkin sääliä, kuin mitään muuta. Äitini jää eläkkeelle vuoden lopussa, ja jo ihan kauhistuttaa... Isäni on niin huonossa kunnossa fyysisesti, sydänlääkkeineen ja huonoine jalkoineen, että ihan pelottaa. Mitä siitä tulee, kun heillä ei mitään harrastuksia ole, no, mitä nyt isäni on himolukija, mutta ei muuta.

Mutta lähtiessämme odottelimme linja-autoasemalla autoa, ja siinä oli niitä jotain heidän "tuttaviaan". Eräs setä siinä vanhemmalle tyttärelleni (4v) tokaisi että pitäisi tytölle antaa kaljaa että rentoutuisi  matkan aikana!! Pöyristyttävää!! SIihen tyttöni totesi asiaa hieman mietittyään, että hän ei saa juoda sitä. Hyvä!!! Olin taas ylpeä tytöstä! Mutta oikeasti, kenellä on tuollainen huumorintaju!! Mieheni oli kovinkin  pöllämystynyt moisesta käytöksestä Lasta kohtaan. Minä myös, mutta tiedän nuo sedät, juu-uh..

Hallitus nostaa viina-veroa, hyvä hyvä!! Ja kapakoissa ei saa enää tupakoida sisällä!! Hah hah, onneksi tälläistä ei  ollut silloin kun minä vielä  hummailin nuorempana!! Nyt huomaan olevani vanhentunut  ja ryppyinen, ja  omaavani näitä "kalkkismaisia"  ajatuksia. Kuinka ihmeellistä se elämä onkaan!! Enpä tosiaan olisi itsestäni silloin hurjina vuosina  uskonut, että joskus näin...  No, toivottavasti saan pysymään päätökseni vielä sittenkin, kun lapset ovat hieman vanhempia.

Kaikille Oikein Hyvää ja Rentouttavaa viikonloppua!!
( ennen ajattelin että hauskanpito ilman viinaa on teeskentelyä, nyt ajattelen että mikä-vaan viinan kanssa löträäminen on teeskentelyä )

No niin. Täällä taas. Korkki on ollut hyvin kiinni minulla, eikä ole edes tehnyt tiukkaa.
Tosin
1. maistoin juhannuksena mieheni olut- pullosta huikan saunan jälkeen kylmää kaljaa
2. lauantaina maistoin jälleen (iik) vana tallinna- likööriä kielenpäällisen, ja totesin pahaksi.

Heittäköön kivellä ken uskaltaa!

Mutta se tyrkyttäminen! Arvasin sitä jossain muodossa kohtaavani, mutta että anoppi! Likööriä olisi pitänyt maistaa, kun on kuulemma niin suklaisen ja hyvän makuista!! Niinpä, mutta minä syön suklaan suklaana, kiitos vaan!! No hienosti eivät paria kertaa enemmän sitä tyrkyttäneet..!

Ja lapset ovat kasvaneet, ja minä nautin heidän seurastaan kovasti!! Varsinkin kun tiedän, ettei heidän tarvitse peltä mitään, kotona on turvalista!! Olen löytänyt jonkinasteisen sisäisen rauhan tämän asian kanssa eikä se kiusaa minua enää. Saa nähdä mitä käy, kun menen jossakin vaihessa tapaamaan ystävääni, jonka kanssa tuli remuttua aikoinaan..

Hip hei, olemme menossa minun vanhempieni  luokse koko perhe! Vielä  en tiedä, olemmeko siellä yötä (jesta, ei kai!) vai teemmekö päivän reissun. Pelottaa niin kauheasti, että siellä on sitä viisasten juomaa sitten pöydällä, isäni istuu tuttuun tapaansa keittiön pöydän ääressä, pullo edessään... aargh, ahdistaa, mutta mentävä kun luvattu. Ja lapset odottavat isovanhempiensa tapaamista. Mutta postaan kun käyty.

Kiitos AURINGONKUKKAMETSÄLLE että olet muistanut minua! Minä luen myös blogiasi, vaikka hiljais-eloa olenkin viettänyt! Voimia sinne!!

Kiitos myös Mairelle kommentista! Sekä kaikille muille!!
Uskaltakaa tehdä Omat ratkaisunne, elää omaa Elämäänne, niinkuin parhaaksi katsotte! Antaa tämän yhteiskunnan  elää omaa elämäänsä, minäkään en siitä markkinatalouden humusta juuri  välitä! (j a ei, en ole viherpiipertäjä)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!!
Carpe Diem!!

..ja pysyy. Minua oli siis kaivattu, jihaa!! Juu, ei ole valitettavasti ollut tarvetta enää purkautua, oliko tuo angsti aiheesta sitten väliaikainen, en tiedä. Mutta elämään on tullut muita harrastuksia, kuin menneisyydessä rämpiminen.

Ja olen sen ajatellut niin, että syyllisyyttä toisten, lähinnä vanhempieni, juomisesta en aio kantaa. En. Sitä on tullut tehtyä jo ihan tarpeksi. Tuhotkoon oman elämänsä, see if I care. Minun lapsillani on selvä äiti, ja pysyy. Nyt ainakin.

Joten syvä ja nöyrä anteeksipyyntöni kaikille jotka ovat odottanet lisää likaisia juttuja. En jaksa. Niitä kyllä riittää, uskokaa pois. Mutta en jaksa ainakaan tällähetkellä niitä tähän vuodattaa.
Kesä on ehkä raikastanut pääni, josta kaikki synkät ajatukset ovat paenneet huis hittolaan. Antaa olla.

Pidän kuitenkin blogini hengissä, kaiken varalta. Mikäli tulee ahdistusta joka kaipaa salaista purkautumistietä. Tai jotain.

Nyt olemme mökillä, ja saunan jälkeen on hyvin maistunut vissy. Ja makkaran kanssa myös. Ei edes ukko ole ostanut kaljaa tänne, yhden joi erään urakan jälkeen. Joten hatunnosto myös hänelle.

Nyt toivon kaikille ihanaa kesää, kukin viettäköön sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta säästäkää lapsenne näkemästä teidän mahdollista juomistanne, jookos!!!
Kiitos ja näkemiin  (hetkeksi ainakin)!!!

Kesä sekä festarit lähestyy.. Nuorempana nitä tuli kyllä koluttua, juuh. Ja aina ihan naamat, jotta muistikuvat hieman hataria. meitä oli sellainen mukava likkaporukka, joka pyörittiin yhdessä ne festarit. Yksi meistä ei juonut kuin vähän, ja hän varasi aina kuskin osan itselleen. No sekös sopi enemmän kuin hyvin!! Mutta nyt siis kahden lapsen äitinä ei ole jaksamista eikä kyllä halujakaan festailla isommalti. Paitsi miehen sisko pyysi yhteen tapahtumaan kuuntelemaan paria poppoota. Ihan ok poppoot jne.... MUTTA- tässä se sitten punnitaan, kuinka juomisen kanssa käy. Kun jos ukko katsoo lapsia illan, niin oletusarvona on, että minä nousn tietenkin aamulla heitä hoitamaan. Jotenka paras linja taitaa olla se totaali kieltäytyminen. Huoh. Kun liha on heikko, niin siitä kärsii koko kroppa, vai mitenkä se nyt meni...

Autoilusta: äitini mielestä on ihan normaalia ajaa yhden/kahdenkin oluen jälkeen auto kotiin baarin edestä. No ei ole. Lapsena kun olin pakosta aina mukana siellä baarissa, niin hieman pelotti kun kotiin autolla ajaettiin. Se taisi olla ihan normaalia siihen aikaan, että lapsi oli vanhempien mukana baarissa. Tai ainakaan kukaan ei koskaan mitään sanonut vanhemmilleni. Isompana lapsena sitten sain jo jäädä kotiin. Jihuu. Oli välillä kyllä aika yksinäinen olo.
Lauantai-aamuna kaupan jälkeen baariin parille. Sitten vielä iltapäivällä kävivät uudelleen. Ja minä olin yksin joko kotona tai pihassa. Siis kun enää halunnut tulla mukaan. Onpa surullista.

Eilen kun olimme kävelyllä, ja vanhempi tytär hyppi iloisesti ympärillämme, niin kuin normit lapset nyt hyppivät, niin tuli sellainen olo, että tämä on oikein, näin sen pitää mennä. Ihan vaan kävelyllä lasten kanssa! Ainoat kävelyt jotka minä suoritin lapsena vanhempieni kanssa, no, olivat sinne baariin.

Kuinka paljon helpompaa onkaan tämä elämäni päihteettömänä? Ei morkkista, ei rahan menoa, ei oksentelua  lukitussa vessassa lasten kuunnellessa  oven takana.. No, sellainen tilanne oli ensimmäisen tyttären ollessa jotain päälle kahden.  Ei kivaa, ei ollenkaan. Eli kun ei osaa ottaa meikäläinen niin sitten ei oteta. Piste. Luulen ja toivon olevani niin hullu, että voin ja osaan tarvittaessa hullutella selvinpäin. Oikealla fiiliksellä, oikealla tavalla. Ja sitä hulluudesta kun selviää tarvittaesa hetikin.

Kiitos kaikille kommenteista!!

Tämä angsti on helpottanut huomattavasti. Kiitos lukijoille/tukijoille. Ei ole tullut vastaan houkutusta, jonka torjumisen olisi joutunut uhraamaan liikaa voimavaroja. Paitsi sen suklaan kutsun, sen tunnen kyllä vieläkin. Tosin se on jo sitten ihan eri juttu.

Menneisyyden penkominen ei tunnu tällähetkellä tärkeältä. Tämänpäivän Aamulehti muuten taas pysäytti; kirjoitti kuinka lapsuudessa käsityt asiat vainoavat meitä vielä aikuisenakin. Really?
Tätä blogia kun aloittelin, tuntui että olen toisen murrosiän kynnyksellä, kahden tai kolmen tien risteyksessä, ja se oli hankalaa. Nyt kun olen "tieni" valinnut, ja siinä pysynyt, olo on helpottunut.

Toisaalta pelkään valtavasti kesää, kuinka se grillimakkara menee alas taas ilman ihanaa olutta. Ja se saunaolut siellä mökillä; mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Löylyistä kun tulee vilvoittelemaan, ja ympärillä lokit huutaa, hiki kuivuu iholle. Ihot höyryävät, ja kellarista haettu olut kuohahtaa hieman kun korkin avaa..kesän hiljainen vihreys vain ympärillä.. Aah.
Mutta jospa siirtyisin juomaan alkoholittomia oluita!? Haluan päihtyä elämästä, en humaltua viinasta lasteni silmien edessä. Se jää nähtäväksi kuinka käy..
Olkaa itsellene armollisia!!

Kiitos Aringonkukkametsä kun mainostit minua blogissasi!!
Kiitos myös ahkeralle kommentaattorille Lumelle, sekä uudelle lukijalle Palagalle!

Paljon on tullut taas ajateltua, vaikka ei uskoisi. Mietin juurikin yksi päivä sitä, kuinka tuo lasinen lapsuus on määritellyt omaa persoonaani ja minua ihmisenä. MIllainen ihminen olisin, mikäli lapsuuteni olisi ollut toisenlainen? Olisinko pärjännyt elämässä paremmin? Enkö olisi näin vahva persoona? Olisiko vähemmän mielialan vaihteluita? No, kukaanhan ei sitä voi tietää. Toisaalta uskon kyllä siihen, että lapsuus antaa vain osviittaa, ei voi kokonaan kaikkia ratkaisujaan laittaa lapsuuden piikkin. Koska onhan meisllä jokaisella omat aivot, jolla ajatella. Ja se sydän, jonne on kätketty ne kaikki surut.
Jaksaako niitä kantaa? Eikö niistä pitäsi päästää irti, unohtaa!? Entä se katkeruus, joka seuraa kuitenkin minua hautaan.

Se mikä jälleen harmittaa, on se, kuinka en voi lapsiani oikein luottaa vanhempieni hoitoon pidemmäksi aikaa. Aina muut vanhemmat hehkuttavat, kuinka heidän Jennat ja Joonat ovat olleet mummulassa taas yötä, ja plääplää. Meillä ei näin tule käymään. Aivan, ja siitä olen kateellinen muille sekä jälleen katkera. Sana katkera esiintyy näissä kirjoituksissani varmaan aika paljon, ja se alkaa huolestuttaa. Se legendaarinen "en ole katkera, mutta kuitenkin" - ei taida ihan pitää kutiaan.

Teistä jotkut tietävät, miltä tuntuu mennä vanhempien riidan väliin. Että älä lyö äitiä isi, ethän! Seisoa siinä kuin muuri, varmana siitä, että ei se nyrkki omaan naamaan lävähdä. EIkä onneksi lävähtänytkään. Koskaan. Paitsi murkkuna me tapeltiin kyllä äidin kanssa läväreillä, puolin jos toisinkin. Mutta siis lapsena, seisoin kännissä olevan isän edessä puolustamassa äitiä. Tunsin olevani silloin Maailman Vahvin Tyttö, kuin Peppi Pitkätossu. Mutta vain sen hetken. Kun tilanne taas hetkeksi rauhoittui, se alakuloinen surullisuus tuli takaisin. Sen jälkeen lohduttelin keittiön lattialla poraavaa äitiä. En muista minkä ikäinen olin, mutta muistan kuinka ajattelin että ei tämän näin pidä mennä! Sinun kuuluu lohduttaa minua, ei minun sinua! Mistä sitä jaksamista lapsena löytyykin, kun vastassa on tuollaisia kokemuksia? EN tiedä. Mutta olen siitä varma, että sillä tavalal omat tyttäreni eivät minua koskaan tule näkemään, kännisää poraamassa lohduttomasti keittiön lattialla.

Ja sitä me juhlittin ihan vaan siman voimalla. Joka sekin tuntui olevan liian vahvaa meikäläiselle. Mutta siis muistelin niitä monia monia inhottavia krapuloita, jolloin olen maannut siellä vessan lattialla, pää välillä pöntössä, ja vannonut etten koskaan enää. Toivottavasti tämä koskaan enää pitää.
Kun juuri taas huomasin mainoksen alkoholittomasta siideristä. Nam, sitä pitää maistaa viimeistään juhannuksena. Jos siis menen mökille suvun kera, ellen jää kotiin mököttämään koko ukon lomaksi. Mulla kun on ero-ajatuksia päässä jokapäivä. Ei mene hyvin millään saralla tässä avioliitossa, ei. Hyvä isä on, kai, mutta ei hyvä aviomies. Enkä kyllä minä voi sanoa olevani hyä vaimo. Ei mitään muita miehiä eikä mitään sinnepäinkään.

Olen joka päivä tätä blogiani miettinyt. Onko minulla oikeasti voimia ajatella nämä ajatukset loppuun, kuten mahtava Auringonkukkametsä tekee. Pointsit sinne!
Mutta en tohdi tästäkään luopua, oli sitten lukijoita tai ei. Omalle itselle kirjoittaminen on suurinta terapiaa.

Nyt on muuten viimeaikoina todella paljon keskustelu medioissa tuosta aikuisten juomisesta ja sen vaikutuksista lapsiin. Jokaisessa lehdessä, minkä olen avannut, on ollut jotain aiheeseen liittyvää. Hyvä niin. Asioista pitää puhua, jos se jotain lasta auttaisi ja vielä parempaa, saisi jonkun akuisen heräämään, kuten minulle on käynyt.

Humalaa kun olen miettinyt olotilana, niin sehän on mitä mainioin tila! Naurattaa, ei ole harmeja, supliikki pelaa, ainakin omasta mielestä, ja kaikki on valoisaa!! Mutta kun se laskuhumala tulee, jokatapauksessa. Ellei lääkitse itseään kestokänniin. Mutta meillä oli vappuna holittomat juhlat muiden lapsiperheiden kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että pääsin minäkin ihan fiiliksiin, ihan ilman sitä holia. Olin vain päättänyt että minulla on hauskaa, ja olihan sitä!! Asennetta siskot rakkaat!!!

Pahoittelen kun on päivitykset jääneet vähiin.
Kaikille oikein hyvää alkanutta toukokuuta!! Palaan taas piakkoin!!