Tämä angsti on helpottanut huomattavasti. Kiitos lukijoille/tukijoille. Ei ole tullut vastaan houkutusta, jonka torjumisen olisi joutunut uhraamaan liikaa voimavaroja. Paitsi sen suklaan kutsun, sen tunnen kyllä vieläkin. Tosin se on jo sitten ihan eri juttu.

Menneisyyden penkominen ei tunnu tällähetkellä tärkeältä. Tämänpäivän Aamulehti muuten taas pysäytti; kirjoitti kuinka lapsuudessa käsityt asiat vainoavat meitä vielä aikuisenakin. Really?
Tätä blogia kun aloittelin, tuntui että olen toisen murrosiän kynnyksellä, kahden tai kolmen tien risteyksessä, ja se oli hankalaa. Nyt kun olen "tieni" valinnut, ja siinä pysynyt, olo on helpottunut.

Toisaalta pelkään valtavasti kesää, kuinka se grillimakkara menee alas taas ilman ihanaa olutta. Ja se saunaolut siellä mökillä; mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Löylyistä kun tulee vilvoittelemaan, ja ympärillä lokit huutaa, hiki kuivuu iholle. Ihot höyryävät, ja kellarista haettu olut kuohahtaa hieman kun korkin avaa..kesän hiljainen vihreys vain ympärillä.. Aah.
Mutta jospa siirtyisin juomaan alkoholittomia oluita!? Haluan päihtyä elämästä, en humaltua viinasta lasteni silmien edessä. Se jää nähtäväksi kuinka käy..
Olkaa itsellene armollisia!!