Tämä on ollut yllättävän raskastakin, tämä muisteloiminen. Ja vielä salaa kaikilta läheisiltä. Hih, minullapa on pahe, bloggailu!

No joo.
Tyhjää. Pää on täynnä tyhjää kiukkua.

Poliisi soitti eräs lauantai-ilta ovikelloamme. Sitä enne äiti oli tullut päissään ovesta, ja painunut suoraan pimeään makkariin. Isä oli jossain, baarissa luultavasti. Siis ovikello soi. Minä menen avaamaan. Äiti makaa siellä makkarissa eikä puhu mitään."Iltaa. Oliskos äitisi kotosalla?" Ja lainkuuliaisena lapsena vastaan tietenkin että juu on se tuolla makkarissa. Arvaapa olinko ihan paniikissa. Poliisi sanoo että ei mitään hätää, mene vain katsomaan telkkaria takaisin. Kello on siis jotain ehkä 19-20 tjsp. No jonkun ajan päästä äiti sitten vääntyy ovelle, selvästi antoi poliisin odottaa. En juuri kuule keskustelua, mutta sanoja sieltä täältä " ajoitko.... ojaan.. humalassa..." Jonkun ajan päästä poliisi lähtee, ja äiti painuu takaisin makkariin nukkumaan. En tiedä, olinko minä syynä, ettei joutunut yöksi putkaan, vai mikä. En tiedä. Mutta selvisi sitten että oli yrittänyt lähteä pihgasta autolla isää hakemaan sieltä bubista. Kännissä, kuinkas muuten.

Entä jälkipyykki? Kuka sen sai kestää? Kenen päälle sitä lokaa kirjaimellisesti heitettiin? No lumipalloja siis. Minunpa tietenkin. Taisin olla pikkuisen herkässä vaiheessa, eli seiskalla. Suurinpiirtein muistaakseni.
Välitunnilla kun siis istuin nurmella ja odottelin ruokkikselta ystäviäni, saman luokan pojat heittivät päälleni lumipalloja, joissa oli pieniä kiviä seassa. Ja haukkuivat, kuinkas muuten. Enkä minä osannut tehdä muuta, kuin istua siinä, heiteltävänä. Mites muuten, lamaantuneena siitä tosiasiasta, että meidän ovella todellakin kävi poliisi. Kunnes yksi kasilainen poika tuli ajamaan ne pojat pois. Ja vielä luokkaan mentyämme kävi kovistelemassa niitä poikia, että jättävät minut rauhaan. Kuinka kiitollinen minä olinkaan! Että joku viitsi puolustaa minua?! Minua!! SEn jälkeen olen aika pitkälle ollut itsekin heikoimpien puolella. Nyrkit pystyyn heidän puolestaan, ketkä eivät sitä itse pysty tekemään.

Kiukku. Se asuu nyt viimeiakoina sisälläni, jostain kummasta syystä. Ja sen ovat läheiset huomanneet. No ei ukko, hänen mielestään "vainoharhaisuuteni on hullua" Olen siis hullu vainoharhainen. No tosin asia on tässä kohtaa irrotettu yhteydestään...