Ja sitä me juhlittin ihan vaan siman voimalla. Joka sekin tuntui olevan liian vahvaa meikäläiselle. Mutta siis muistelin niitä monia monia inhottavia krapuloita, jolloin olen maannut siellä vessan lattialla, pää välillä pöntössä, ja vannonut etten koskaan enää. Toivottavasti tämä koskaan enää pitää.
Kun juuri taas huomasin mainoksen alkoholittomasta siideristä. Nam, sitä pitää maistaa viimeistään juhannuksena. Jos siis menen mökille suvun kera, ellen jää kotiin mököttämään koko ukon lomaksi. Mulla kun on ero-ajatuksia päässä jokapäivä. Ei mene hyvin millään saralla tässä avioliitossa, ei. Hyvä isä on, kai, mutta ei hyvä aviomies. Enkä kyllä minä voi sanoa olevani hyä vaimo. Ei mitään muita miehiä eikä mitään sinnepäinkään.

Olen joka päivä tätä blogiani miettinyt. Onko minulla oikeasti voimia ajatella nämä ajatukset loppuun, kuten mahtava Auringonkukkametsä tekee. Pointsit sinne!
Mutta en tohdi tästäkään luopua, oli sitten lukijoita tai ei. Omalle itselle kirjoittaminen on suurinta terapiaa.

Nyt on muuten viimeaikoina todella paljon keskustelu medioissa tuosta aikuisten juomisesta ja sen vaikutuksista lapsiin. Jokaisessa lehdessä, minkä olen avannut, on ollut jotain aiheeseen liittyvää. Hyvä niin. Asioista pitää puhua, jos se jotain lasta auttaisi ja vielä parempaa, saisi jonkun akuisen heräämään, kuten minulle on käynyt.

Humalaa kun olen miettinyt olotilana, niin sehän on mitä mainioin tila! Naurattaa, ei ole harmeja, supliikki pelaa, ainakin omasta mielestä, ja kaikki on valoisaa!! Mutta kun se laskuhumala tulee, jokatapauksessa. Ellei lääkitse itseään kestokänniin. Mutta meillä oli vappuna holittomat juhlat muiden lapsiperheiden kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että pääsin minäkin ihan fiiliksiin, ihan ilman sitä holia. Olin vain päättänyt että minulla on hauskaa, ja olihan sitä!! Asennetta siskot rakkaat!!!

Pahoittelen kun on päivitykset jääneet vähiin.
Kaikille oikein hyvää alkanutta toukokuuta!! Palaan taas piakkoin!!