No niin. Täällä taas. Korkki on ollut hyvin kiinni minulla, eikä ole edes tehnyt tiukkaa.
Tosin
1. maistoin juhannuksena mieheni olut- pullosta huikan saunan jälkeen kylmää kaljaa
2. lauantaina maistoin jälleen (iik) vana tallinna- likööriä kielenpäällisen, ja totesin pahaksi.

Heittäköön kivellä ken uskaltaa!

Mutta se tyrkyttäminen! Arvasin sitä jossain muodossa kohtaavani, mutta että anoppi! Likööriä olisi pitänyt maistaa, kun on kuulemma niin suklaisen ja hyvän makuista!! Niinpä, mutta minä syön suklaan suklaana, kiitos vaan!! No hienosti eivät paria kertaa enemmän sitä tyrkyttäneet..!

Ja lapset ovat kasvaneet, ja minä nautin heidän seurastaan kovasti!! Varsinkin kun tiedän, ettei heidän tarvitse peltä mitään, kotona on turvalista!! Olen löytänyt jonkinasteisen sisäisen rauhan tämän asian kanssa eikä se kiusaa minua enää. Saa nähdä mitä käy, kun menen jossakin vaihessa tapaamaan ystävääni, jonka kanssa tuli remuttua aikoinaan..

Hip hei, olemme menossa minun vanhempieni  luokse koko perhe! Vielä  en tiedä, olemmeko siellä yötä (jesta, ei kai!) vai teemmekö päivän reissun. Pelottaa niin kauheasti, että siellä on sitä viisasten juomaa sitten pöydällä, isäni istuu tuttuun tapaansa keittiön pöydän ääressä, pullo edessään... aargh, ahdistaa, mutta mentävä kun luvattu. Ja lapset odottavat isovanhempiensa tapaamista. Mutta postaan kun käyty.

Kiitos AURINGONKUKKAMETSÄLLE että olet muistanut minua! Minä luen myös blogiasi, vaikka hiljais-eloa olenkin viettänyt! Voimia sinne!!

Kiitos myös Mairelle kommentista! Sekä kaikille muille!!
Uskaltakaa tehdä Omat ratkaisunne, elää omaa Elämäänne, niinkuin parhaaksi katsotte! Antaa tämän yhteiskunnan  elää omaa elämäänsä, minäkään en siitä markkinatalouden humusta juuri  välitä! (j a ei, en ole viherpiipertäjä)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!!
Carpe Diem!!