Kesä sekä festarit lähestyy.. Nuorempana nitä tuli kyllä koluttua, juuh. Ja aina ihan naamat, jotta muistikuvat hieman hataria. meitä oli sellainen mukava likkaporukka, joka pyörittiin yhdessä ne festarit. Yksi meistä ei juonut kuin vähän, ja hän varasi aina kuskin osan itselleen. No sekös sopi enemmän kuin hyvin!! Mutta nyt siis kahden lapsen äitinä ei ole jaksamista eikä kyllä halujakaan festailla isommalti. Paitsi miehen sisko pyysi yhteen tapahtumaan kuuntelemaan paria poppoota. Ihan ok poppoot jne.... MUTTA- tässä se sitten punnitaan, kuinka juomisen kanssa käy. Kun jos ukko katsoo lapsia illan, niin oletusarvona on, että minä nousn tietenkin aamulla heitä hoitamaan. Jotenka paras linja taitaa olla se totaali kieltäytyminen. Huoh. Kun liha on heikko, niin siitä kärsii koko kroppa, vai mitenkä se nyt meni...

Autoilusta: äitini mielestä on ihan normaalia ajaa yhden/kahdenkin oluen jälkeen auto kotiin baarin edestä. No ei ole. Lapsena kun olin pakosta aina mukana siellä baarissa, niin hieman pelotti kun kotiin autolla ajaettiin. Se taisi olla ihan normaalia siihen aikaan, että lapsi oli vanhempien mukana baarissa. Tai ainakaan kukaan ei koskaan mitään sanonut vanhemmilleni. Isompana lapsena sitten sain jo jäädä kotiin. Jihuu. Oli välillä kyllä aika yksinäinen olo.
Lauantai-aamuna kaupan jälkeen baariin parille. Sitten vielä iltapäivällä kävivät uudelleen. Ja minä olin yksin joko kotona tai pihassa. Siis kun enää halunnut tulla mukaan. Onpa surullista.

Eilen kun olimme kävelyllä, ja vanhempi tytär hyppi iloisesti ympärillämme, niin kuin normit lapset nyt hyppivät, niin tuli sellainen olo, että tämä on oikein, näin sen pitää mennä. Ihan vaan kävelyllä lasten kanssa! Ainoat kävelyt jotka minä suoritin lapsena vanhempieni kanssa, no, olivat sinne baariin.

Kuinka paljon helpompaa onkaan tämä elämäni päihteettömänä? Ei morkkista, ei rahan menoa, ei oksentelua  lukitussa vessassa lasten kuunnellessa  oven takana.. No, sellainen tilanne oli ensimmäisen tyttären ollessa jotain päälle kahden.  Ei kivaa, ei ollenkaan. Eli kun ei osaa ottaa meikäläinen niin sitten ei oteta. Piste. Luulen ja toivon olevani niin hullu, että voin ja osaan tarvittaessa hullutella selvinpäin. Oikealla fiiliksellä, oikealla tavalla. Ja sitä hulluudesta kun selviää tarvittaesa hetikin.

Kiitos kaikille kommenteista!!