Kesä
sekä festarit lähestyy.. Nuorempana nitä tuli kyllä koluttua, juuh. Ja
aina ihan naamat, jotta muistikuvat hieman hataria. meitä oli sellainen
mukava likkaporukka, joka pyörittiin yhdessä ne festarit. Yksi meistä
ei juonut kuin vähän, ja hän varasi aina kuskin osan itselleen. No
sekös sopi enemmän kuin hyvin!! Mutta nyt siis kahden lapsen äitinä ei
ole jaksamista eikä kyllä halujakaan festailla isommalti. Paitsi miehen
sisko pyysi yhteen tapahtumaan kuuntelemaan paria poppoota. Ihan ok
poppoot jne.... MUTTA- tässä se sitten punnitaan, kuinka juomisen
kanssa käy. Kun jos ukko katsoo lapsia illan, niin oletusarvona on,
että minä nousn tietenkin aamulla heitä hoitamaan. Jotenka paras linja
taitaa olla se totaali kieltäytyminen. Huoh. Kun liha on heikko, niin
siitä kärsii koko kroppa, vai mitenkä se nyt meni...
Autoilusta:
äitini mielestä on ihan normaalia ajaa yhden/kahdenkin oluen jälkeen
auto kotiin baarin edestä. No ei ole. Lapsena kun olin pakosta aina
mukana siellä baarissa, niin hieman pelotti kun kotiin autolla
ajaettiin. Se taisi olla ihan normaalia siihen aikaan, että lapsi oli
vanhempien mukana baarissa. Tai ainakaan kukaan ei koskaan mitään
sanonut vanhemmilleni. Isompana lapsena sitten sain jo jäädä kotiin.
Jihuu. Oli välillä kyllä aika yksinäinen olo.
Lauantai-aamuna kaupan
jälkeen baariin parille. Sitten vielä iltapäivällä kävivät uudelleen.
Ja minä olin yksin joko kotona tai pihassa. Siis kun enää halunnut
tulla mukaan. Onpa surullista.
Eilen kun olimme kävelyllä, ja
vanhempi tytär hyppi iloisesti ympärillämme, niin kuin normit lapset
nyt hyppivät, niin tuli sellainen olo, että tämä on oikein, näin sen
pitää mennä. Ihan vaan kävelyllä lasten kanssa! Ainoat kävelyt jotka
minä suoritin lapsena vanhempieni kanssa, no, olivat sinne baariin.
Kuinka
paljon helpompaa onkaan tämä elämäni päihteettömänä? Ei morkkista, ei
rahan menoa, ei oksentelua lukitussa vessassa lasten kuunnellessa
oven takana.. No, sellainen tilanne oli ensimmäisen tyttären ollessa
jotain päälle kahden. Ei kivaa, ei ollenkaan. Eli kun ei osaa ottaa
meikäläinen niin sitten ei oteta. Piste. Luulen ja toivon olevani niin
hullu, että voin ja osaan tarvittaessa hullutella selvinpäin. Oikealla
fiiliksellä, oikealla tavalla. Ja sitä hulluudesta kun selviää
tarvittaesa hetikin.
Kiitos kaikille kommenteista!!
maanantai, 14. toukokuu 2007
Kommentit