Olen siis 33- vuotias, naimisissa oleva kahden prinsessan äiti. Tavallista elämää, tavallisia lapsia ja ajatuksia. PAITSi että omat vanhempani ovat alkkiksia. Molemmat ovat pystyneet käymään töissä koko työuransa ajan. Vain viikonloput ja juhlapyhät ovat kuuluneet pullolle. Minulle, ainoalle lapselle, ne olivat tuskaa.

Nyt kun toinen prinsessani lähenee vuoden ikää, olen kovasti miettinyt omaa käsitystäni ja toimintaani alkoholin kanssa. Tietenkään raskausaikana en ottanut mitään. Enkä sen jälkeen ole ottanut, koska imetän. Joten nyt jo sitten noin puolitoista vuotta raittiina. Tästä olisi hyvä jatkaa, ja minulla olisikin kaksi Loistavaa Syytä olla tarttumatta pulloon. Edes perjantaisin. Edes vappuna. Olen sen verran nuoruudessani ottanut, että todellakin tiedän, mitä on olla humalassa. Se on ihanaa!! Tiedän myös miltä tuntuu kunnon krapula.

Mutta tiedän myös mitä lapsi ajattelee, kun se näkee humalaisen vanhempansa. Tiedän miltä tuntuu, kun viikonloput ahdistavat, jouluista puhumattakaan. Kun lapsuudessa ei saanut edes sitä yhtä joulua niin että vanhemmat olisivat olleet selvinpäin.

Kyllä, olen katkera! Ja kyllä, olen VIHAINEN!
(jatkuu, nyt kutsuu kakkonen...)